Ida: Viimeinen viikko ja lähtötunnelmat

Viimeisellä viikolla olikin vain tiistain vapaapäivä ja onneksi muutaman viikon sateet jo jatkoivat matkaansa muualle. Vikalla viikolla olikin lämpimimmät ilmat siihen mennessä, mutta vieläkään ei ollut auringonottokeli mitä oltiin odotettu jo ennen reissulle lähtöä. Vikan kokonaisen vapaapäivän halusin yllättäen viettää kokonaan ulkona ja sain taas seuraa eräästä huonekaverista ja hänen tyttärestään, joka opiskelee Sevillan yliopistossa tämän syksyn. Naiset olivat kotoisin Californiasta, Long Beachilta ja juttua riitti taas melkein koko päiväksi! Ihan huippua on ollut tavata hostellissa ihmisiä joiden kanssa juttu kulkee kuin olisi tunnettu aina. Juteltiin muunmuassa siitä millaista Sevillassa on ollut asua ja elää. Sevillan suurkaupunkiin verrattuna Turku tuntuukin ihan pikkukaupungilta ja jään kaipaamaan sitä ihmisvilinää mitä heti hostellilta ulos astuessa on. Ennakkoon jo ajattelin että täällä ihmiset on enemmän ulospäinsuuntautuneita ja näinhän se on. Muutenkin ihmisten olemus on lämpimämpi mitä Suomessa. Tämäkin on yksi asia mitä jään kaipaamaan, paitsi sitä yleistä peräänhuutelua jätkiltä kadulla. Nuorin taisi olla tuskin kymmentäkään! Yleisesti kuitenkin täällä on tuntunut todella turvalliselta kulkea yksinkin.

Vaikka Sevilla on aivan huikea kaupunki niin silti odotin kotiinpaluuta. Ehkäpä nurkan takana olevalla joululla oli jotain tekemistä asian kanssa?? Sevillassakin näkyi joulun tulo jo marraskuussa, mutta joulumarkkinakojut täynnä kristinuskoon liittyviä miniatyyritavaroita ja jatkuvasti huoneen ikkunasta kantautuvat espanjankieliset joululaulut eivät saaneet samanlaista joulufiilistä mitä aina kotona tulee. Viimeisellä viikolla oli myös muutama pyhäpäivä: Perustuslainpäivä (Día de la Constitutión) ja Neitsyt Marian perisynnitön sikiäminen (Inmaculada Concepción) eli selvästi sanottuna pyhäpäivä yhdeksän kuukautta ennen Neitsyt Marian syntymäpäivää. Nämä kansalliset vapaapäivät saivatkin koko kaupungin liikkeelle koko viikoksi ja siihen mennessä en ollut nähnyt Sevillan kaduilla niin paljon ihmisiä. Pidän ihmisvilinästä, mutta muutaman päivän jälkeen alkoi hieman jo häiritsemään se kun ei eteenpäin päässyt jollei halunnut kiertää pikkukujia. Töissä ihmismäärän myös huomasi, sillä ihmisiä virtasi varsinkin iltapäivästä eteenpäin sisään tuplasti, ellei triplasti aikaisempaan verrattuna. Siinä vaiheessa tajusin kuinka hyödyttömältä tuntui olla töissä kun ei osannut kieltä kunnolla. Pääasiassa yritin pysyä poissa muiden työntekijöiden tieltä ja hoitaa parhaani mukaan juomatilauksia tai blokkausta. Muiden puheista tulikin ilmi että tälläistä täällä onkin normaalisti low seasonin ulkopuolella.

Vuoron aikana sain syödä töissä ja koitin melkein kaikkea mitä listalla oli. Kuvassa lemppari "Pan Mechada": leivän päälle oliiviöljyä, kinkkua, vuohenjuustoa hilloa ja hetki leipäuunissa. Aika simppeli, mutta niiin hyvää. Täällä syödyt vuohenjuustot ovat maistuneet paljon miedommilta kuin Suomessa maistetut ja sitä täytyy vielä jostain löytää, Täälläpäin yleensä aterian yhteyteen liitetään myös kourallinen sipsejä, jota ei Suomessa kohtaa useasti ja hyvä niin. Kitalaki kiittää Suomeen palatessa.

Näitä maisemia huoneen ikkunasta tuleekin kova ikävä. Suomessa ikkunasta näkyy vain teboilin kylmäasema ja muutama tylsä betonikerrostalo.

Vikana iltana ennen kotiinlähtöä nähtiin vähän lisää jouluvaloja joita oli joka puolella. Suomessa tyypillisesti joka kaupunkeihin pystytetään joulukuuset, mutta tänne pystytetty joulukuusi kirjaimellisesti rakennettiin metallista ja ledvaloista. Käytiin myös syömässä erään huonekaverin kehumassa ravintolassa, mikä osoittautuikin hieman samanlaiseksi paikaksi kuin opetusravintola Taito omassa koulussamme Turussa! Tarjoilijoina toimi muutama tarjoilijaopiskelija ja oltiin niin aikasin liikkeellä päivälliselle (Klo 20) että oltiin ainoat koko ravintolassa. Palvelu oli todella hyvää vaikka nähtiin että toista tarjoilijaa hermostutti englanninkielen käyttö. Jälkiruokien kohdalla saatettiin aiheuttaa hämmennystä kun itse emme huomanneet että he olivat tarjoilleet jälkiruokamme päittäin, mutta hyvin maistui.

Lauantaina ei kauaa nokka tuhissut pakatessa. Kuukauden ajan koko omaisuus sullottuna yhteen lukkokaappiin oli helppoa siirtää melkein saman kokoiseen matkalaukkuun. Hyvästelin kaikki hostellin työntekijät ja loput baarityöntekijät joita paikalla oli ja muutama ihmettelikin lähtöä sillä olivat luulleet että olisin vielä kolme kuukautta (!!). Tyypillisen espanjalaisen aamupalan eli maitokahvin ja sämpylän jälkeen suunnattiin taksilla lentokentälle. Tällä kertaa oltiin viisaita oppineita ja kysyttiin ennen autoon nousua paljon reissu maksaa. Tulomatkalla maksettiin kymppi ylimääräistä tyhmyyttämme sillä ei edes yritetty kommunikoida paikallisen taksikuskin kanssa. Lähtöselvitys, välilasku ja lennot menivät niin hyvin kuin toivoinkin vaikkei lentopelosta vieläkään ole päästy. Ehkä ens kerralla!