Ida: Sevillaa kahdessa päivässä

Viikko alkoikin muutamalla vapaapäivällä, jotka todellakin tulivat tarpeeseen! Olin sunnuntaina illalla niin väsynyt, että hieman otti aivoon täysinäinen jaettu hostellihuone. Seuraavien päivien suunnitelmat eivät olleet täysin selvät enkä jaksanut niitä ajatellakkaan siinä tilanteessa, mutta yllättävän pian ne selvisivät.. Jaettuun hostellihuoneeseeni oli tullut eräs Kanadasta kotoisin oleva nainen, joka alkoi saman tien jutella minulle kuin olisimme tunteneet aina ja keskustelu syveni hyvin nopeasti. Pian siihen liittyi myös toinen nainen kotoisin New Jerseystä ja pian olimmekin jo suunnittelemassa mitä tekisimme yhdessä seuraavana päivänä. Molemmat olivat yksin liikenteessä ja tyypillisesti yöpyivät yhdessä kaupungissa vain muutaman yön, joten molemmat heistä halusivat näkeä ja kokea kaiken oleellisen Sevillassa kahdessa päivässä ja minä tottakai lyöttäydyin mukaan.

1. Maanantaina aamupäivällä matkaseurani lähtivät kävelykierrokselle, jossa olin jo ekalla viikolla, joten lähdin itsekseni tsekkaamaan maailman suurimman katolisen katedraalin Catedral de Santa María de la Sede:n eli Sevillan Katedraalin. Ulkoa katedraali näyttää järkyttävän isolta eikä se jätä kylmäksi sisäpuoleltakaan. Sisällä vierähti helposti yli kaksi tuntia, sillä kiersin kaikki alttarit ja erilliset huoneet ja otin liikaa kuvia.

Katedraali vihittiin yhdeksi UNESCO:n maailmanperintökohteista 1987

Katedraalissa on myös Christopher Columbuksen hautapaikka

Katedraalin yhteydessä on myös kellotorni Giralda (105m), jossa pääsi katselemaan kaupungin ylle

Door of conception

Patio de los Naranjos

Katedraalin jälkeen tapasin huonekaverini hostellissa ja lähdimme etsimään maailman suurinta puurakennusta, Metropol Parasol:ia. Se koostuu kuudesta päivänvarjon muotoisesta osasta ja on suosittu näköalapaikka. Suomalaisnäkökulmasta se onkin mielenkiintoinen, sillä sen rakennukseen on käytetty suomalaista puuta. Pääsylipulla joka kustansi huimat kolme euroa sai myös ilmaisen drinkin ja päätimme odottaa siihen asti että voimme nauttia siellä auringonlaskusta, joka täällä tulee jo kuuden maissa. Näkymät olivat upeat ja kaupunkia riitti silmänkantamattomiin.

(Luvat on kuvan lisäämiseen!)

Auringonlaskun jälkeen käytiin muutamissa kaupoissa ja metsästettiin ruokapaikkaa Tripadvisorin avulla ja löydettiinkin yksi. Palvelu oli erinomaista vaikkei tarjoilija juurikaan englantia puhunut, mutta seinillä tuijottavat aidot härän päät vähän häiritsivät ruokailua :D New Jerseystä kotoisin oleva nainen halusi välttämättä jokaisen täällä vietettynä päivänään käydä Plaza de España:ssa, joten päivä päättyikin sinne. Ei ehditty kauaa fiilistellä öistä upeaa maisemaa kun vartija rupesi huutelemaan "Close to the Park" joka luonnollisesti tarkoitti espanjanenglannilla että puisto on suljettu. Tätä jaksettiin naureskella vielä seuraavanakin päivänä sillä samalla kaavalla oli yhden tapasbaarinkin menun annokset käännetty englanniksi.

Tiistaina kävimme Sevillan toisessa UNESCO:n maailmanperintökohteessa, kuninkaallisessa palatsissa Real Alcázarissa. Otimme ostimme pääsylipun lisäksi audiotourin, jossa saimme radiopuhelimen tapaisen puikon käteemme ja sitä kautta saimme kuunnella paikan historiasta. Palatsi on edelleen kuninkaallisen perheen käytössä, kun he vierailevat Sevillassa. Lisämaksua vastaan voi jopa päästä katsomaan kuninkaallisen perheen käytössä olevia huoneita.

Tässä vaiheessa reissua alkoi jo tosissaan riepomaan se, ettei ollut kameraa mukana. Kännykkä on varusteltu suhteellisen hyvällä kameralla mutta muisti tuppaa loppumaan jatkuvasti. Ehkä tästä kuitenkin selvitään!!

Huikean palatsikokemuksen jälkeen vuorossa oli pyöräretki Triana-nimiseen kaupunginosaan ja joen vartta pitkin taas Plaza de Españaan tutkimaan paremmin järkyttävän isoa puistoa ja ottamaan tyypillisiä turistikuvia. Olen aika varma että käyn Plaza de Españassa vielä muutamia kertoja tutkimassa sitä paremmin ja paremmalla ajalla.

Seuraavaksi tiputettiin vuokrapyörät hostellille ja lähdettiin kiireellä Sevillan Flamenco-museoon, jonne olimme varanneet liput aikaisemmin. Museo oli hieman pettymys, mutta show kompensoi sitäkin. Tila oli pieni ja intiimi, istuimme todella lähekkäin tuoleilla todella lähellä lavaa, joka oli korotettu. Lavalla olivat nais- ja miestanssija sekä kitaristi ja laulaja. En ole ikinä ymmärtänyt flamencon ideaa enkä oikeastaan vieläkään, mutta pidin sen intensiivisyydestä ja se nostatti monenlaisia tunteita pintaan pitkin esitystä. 

Tortilla de patatas

Näiden kahden vapaapäivän aikana ehdin nähdä ja tehdä ne kaikki tärkeimmät asiat, jotka täällä vieraillessa kannattaa tehdä. Sevillassa on kuitenkin paljon muutakin nähtävää ja koettavaa, joten tämä jos mikä on erinomainen paikka kaupunkilomalle. Sää on ollut upea näiden kahden viikon aikana ja sitähän sanotaan ettei Sevillassa ikinä sada... katsotaan ja kuullaan seuraavassa postauksessa.

Sirus: Fiiliksiä

Ensimmäisenä päivänä sain tietää että kokki ei puhu ollenkaan englantia eikä kokilla ole mitään alan koulutusta ja hostellissa ei olekaan ammattikeittiötä vaan pieni luukku uunilla, irtoliedellä ja leikkelekoneella. Tämä tuli aika suurena yllätyksenä sillä aiemmin luvattiin ammattienglantia ja -keittiötä. Hostellin henkilökunta oli todella mukava ja kokki todella kärsivällinen. Päivät menivät leikatessa aamupalakinkkua, juustoa ja makkaroita, tehden kakkuja ja lihapullia, joiden reseptejä käänsin vihkoon suomeksi. Oli hauska huomata miten kaikki leikattiin samalla koneella puhdistamatta välissä ja jälkeen vain rätillä pyyhkäisten. Veitsellä leikattiin välillä metallipöytää vasten joka sai hiukset melkein tippumaan päästä. Baarin puolella lämpimät tapakset lämmitettiin mikrossa. Suurin osa ajasta meni seistessä työttömänä tai yksin keittiössä sillä hostellissa oli vain yksi kokki jonka vuorot menivät aika usein eri aikaan omien kanssa. Päivien kuluessa sain kuulla kokilta (google translaten avulla) että olen todella nopea oppija ja hyvä keittiössä, mikä harmitti sillä "keittiö" ei millään vastannut odotettua tasoa eikä hostellilla ole edes lupaa pyörittää oikeata ravintolaa.
Otin yhteyttä kv-koordinaattoriin joka otti yhteyttä Spain Internshipin pomoon. Sain pian sähköpostia jossa tarjottiin uutta paikkaa ja kävin viiden tähden Eme Catedral hotellissa haastattelussa, jossa minut pian haastateltiin ja toivotettiin tervetulleeksi. Hostellilla minulta kysyttiin päivittäin että olenko jäämässä ja kysyessäni välittäjäfirman pomolta että mitä sanon niin sain aina vain kuulla "don't tell them you're leaving. tell them your teacher is working on it. I will finish it tomorrow asap." Tätä sain kuulla kolme päivää. Espanjalaista vastuunvälttelyä? Pakko mainita muille vaihtoon lähtijöille että vaikka välitysfirma väittääkin että ei tarvitse osata espanjaa ja paikassa x puhutaan englantia, se todennäköisesti ei ole totta.
Viikon Espanjassa oltuani oli muuton aika. Hostellin henkilökunta (paitsi esimies joka ei enää seuraavina päivinä moikannut sanoessani että keittiö ei vastaa luvattua) pyysivät vielä että jäisin mutta paperit oli jo allekirjoitettu. Lupasin että tulen vielä käymään ja sain kuulla että jos en käy moikkaamassa niin etsivät minut.

Hostellilta lähdin hotellin toimistolle, missä tapasin "managerin". Allekirjoitin papereita mistä en ymmärtänyt mitään ja managerikaan ei puhunut englantia. Tämän jälkeen sain työtakin, housut ja essun sekä asunnon avaimet. Asunto sijaitsi joen toisella puolella n. 35-40min kävelymatkan päässä keskustasta. Kartan kanssa haahuilun jälkeen löysin perille ja vastassa oli kämppäkaveri Katarina (Kroatiasta) joka on myös hotellissa töissä. Hän esitteli kämppää ja pian selvisi että asunnossa oleva lämpöpuhallin ja patteri eivät toimi, eikä huonettani ole siivottu edellisen jäljiltä. Huoneessani ei myöskään ollut lakanoita tai edes peittoa, vain millin paksuinen päällysriepu (jota ei myöskään oltu pesty, levitettty vain sängyn päälle). Katarina oli iloinen saadessaan englantia puhuvaa seuraa ja kertoi viettäneensä ensimmäiset päivät asuntolassa yksin itkien, koska hänellä ei ole mahdollisuutta palata vielä kotiin moneen kuukauteen (rahat takaisin erasmukselle). Hän oli tullut tekemään vaihtoon SI kautta esimiestason journalismiharjoittelua ja se oli osoittautunutkin siivoustöiksi ja aspatehtäviksi hotellin respassa. Asiasta on kerrottu managerille aiempien ja nykyisten asukkaiden toimesta, mutta rouvaa ei kuulemma kiinnosta.
Tämän jälkeen lähdin suorittamaan ensimmäistä työpäivää. Keittiön henkilökunta esittelivät itsensä ja selvisi että "tutor" eli ohjaajat Fran (keittiömestari) ja Sara (seuraava keittiömestarista) eivät osanneet englantia. Keittiössä oleva Samuel onneksi osasi jonkin verran, ja aloitin päivän pilkkomalla makkaraa pitsaan ja porkkanaa, kesäkurpitsaa sekä parsaa muihin ruokiin.Tämän jälkeen vakuumoin 3h eri aineksia. Keittiön ja talon eri alueita oli vaikea oppia sillä ne kerrottiin vain espanjaksi ja jokaisella työntekijällä on eri tapa lausua näitä (eri murteet?).  Loppupäivästä pääsin pitsauunille missä harjoittelin pitsan tekoa välillä sivusta seuraten. Loppuillasta kuulin kun Samuel puhui minusta "si si comprende rapido" eli tein varmaan jotain oikein. Samuelin vauhtiin verraten olo oli kyllä hieman hyödytön. Espanjassa työvuorot ovat 4h ja 4h tai 8h, mutta pyysin jälkimmäistä sillä suurin osa tauosta menisi kävelemiseen jos haluaisin käydä kotona. Tämän takia työvuoroni sijoittuvat 16-00 ja noin kahdeksan tai yhdeksän maissa on 20min tauko. Työ on todella nopeatempoista joten tauko tuntuu kuluvan sekunneissa. Päästyäni keskiyöllä kävelin suoraan kotiin nukkumaan sillä oli jo kuudes työpäiväni sekä myöhä. Päästyäni huoneesseeni tämä oli muuttunut jääkaapiksi, sillä talo on todella vanha ja vetoinen ja jostain syystä talo on sisältä kylmempi kuin ulkoa. Nukuin ensimmäisen yön housut, kaksi tpaitaa ja pitkähihainen päällä takin alla ja heräsin keskellä yötä siihen että olen jäässä.

Toisena päivänä ennen töitä kävin ostamassa lakanat ja viltin. Töissä tein pitsakastiketta, pyörittelin croquetteja ja sain vähän harjoitella pitsojen tekemistä. Taikinan käsittely vaatii harjoittelua.

Pizzauuni 

Asuntolassa yöllä heräsin taas jäätymiseen, eikä iso vilttikään riittänyt vaatteiden lisäksi sillä sisälämpötila oli tippunut yhteentoista asteeseen aamuyöllä. Mutta kuulin Suomesta että se on kuulemma ihan normaalia täällä.
Tänään vietän toista vapaapäivää ja kirjoitan blogia vihdoin päästessäni tietokoneen kanssa wifin ääreen. Tähänastisen kokemuksen perusteella vaihto on tuntunut lähinnä työleiriltä, jossa minua pompotellaan paikasta toiseen yhteyshenkilöiden kauheasti minun tai muiden harjoittelijoiden oloista välittämättä. Odotan kuitenkin jatkoa ja toivon, että pääsen oppimaan jotakin uutta.

Hummeripastaa Sevillan toisiksi parhaassa italialaisessa

ps. Sevilla on kaunis kaupunki

Ida: First days at work

Nämä ekat 10 päivää on mennyt ihan super nopeasti, mutta onneksi on vielä yli puolet jäljellä! Viime keskiviikkona oli ensimmäinen työvuoro ja silloin kävikin ilmi ettei kaikki työntekijät puhukkaan englantia. Se fiilis kun vain muutama sanoi osaavansa englantia hieman paremmin oli epätodellinen. Vähän hirvitti tuleva kielimuuri, mutta näin kuuden työpäivän jälkeen kaikki epäilykset ovat kaikonneet. Ymmärrän espanjaa paremmin kuin itse puhun sitä, joten opetukset on mennyt perille käyttäen espanjan- ja englanninkielen sekoitusta ja välillä google translationia. Olen saanut mahtavan yhteyden muutaman työntekijän kanssa, jotka eivät puhu englantia melkein ollenkaan mutta silti ymmärrän lähes joka kerta mitä he tarkoittavat vaikka yrittäisivät selittää sitä ainoastaan espanjaksi. Voisin jopa sanoa että näin on parempi kuin että kaikki osaisivat englantia hyvin! Tämä työharjoittelu on samalla aikamoinen kielikylpy ja olen siitä todella kiitollinen. 

Toctoc tapas

Espanjaa puhuvat asiakkaat ovat kuitenkin isompi haaste, mutta tähän mennessä osaan palvella heitä itsenäisesti vain jos he tilaavat juotavaa tai jälkiruokia tiskiltä. Muuten muut työntekijät ovat tähän mennessä hoitaneet tilaukset pöydistä, jos asiakkaat ovat puhuneet espanjaa. Täällä on kuitenkin myös paljon englannin kielisiä asiakkaita ja heitä pystyn itsenäisestikin palvelemaan niin tiskiltä kuin pöydästä. Välillä jos joku englanninkielinen asiakas kysyy tai pyytää jotain mitä muut työntekijät eivät ymmärrä, he pyytävät minua hoitamaan tilanteen joka saa minut tuntemaan itseni erittäin tärkeäksi, haha. 

Tuoreen appelsiinimehun tekeminen tulee ainakin tutuksi tulevina työpäivinä

Kassajärjestelmä on tullut tutuksi vaikka hetki menikin sen opettelussa, sillä se on paljon enemmän eri vaiheita sisältävä kokonaisuus verrattuna niihin mitä olen käyttänyt Suomessa (se sisältää jopa laskimen, joka laskee sulle automaattisesti valmiiksi kuinka paljon täytyy antaa takaisin käteisestä!! Sorry for this Niina). Tietenkin kaikki valintanäppäimetkin ovat espanjaksi ja vielä lyhennettyinä, joten muutamat tuskaiset hetket on tullut vietettyä kassan ääressä. 

Ekana päivänä aloitetin työt kauluspaidassa, mutta ei töissäkään
pärjää ilman hupparia..

Seuraavien viikkojen main goal töissä on se, että osaan palvella myös espanjankielisiä asiakkaita täysin itsenäisesti. En tiedä kuinka realistinen toive se on, ottaen huomioon että aina joku esittää lisäkysymyksiä lisäkysymysten jälkeen ja espanjalaiset tyypillisesti puhuvat TODELLA nopeasti, jonka jälkeen tämä suomityttö kyllä hilpaisee vetämään collegaa hihasta... 

Lähtömainingit ja ensimmäiset päivät

Tänne matkablogiin siis kirjoittelee yhteisesti ja erikseen horaca-alan perustutkintoa opiskelevat Ida ja Sirus. Suuntana on Espanjan Sevilla, jossa tulisi suorittaa viiden viikon mittainen työssäoppimisjakso paikallisen hostellin tapas-ravintolassa.

Ida: Vielä viikkoa ennen lähtöpäivää ei oikein käsittänyt, että oikeasti on lähdössä. Pakkaamaankin aloitin vasta edeltävänä iltana, kun oli jo pakko vaikka ei ollut käsitystäkään siitä minkälaista varustusta kannattaisi ottaa mukaan?? Talvitakin suosiolla jätin ottamatta mukaan (katsotaan oliko tämä idea sitten hyvä kun palataan takaisin joulukuun puolella...). 

      Missään reissussa ei ole tullut oltua kahta viikkoa enempää, varsinkaan näin kaukana ja lentomatkan päässä. Ennen tätä lentokertoja on kerääntynyt vain yksi vuosia sitten, joten jännitys sitäkin kohtaan vain kasvoi. Ennen lähtöä jännitti enemmänkin se lentomatka kuin itse työssäoppiminen.

Lähdimme sunnuntaina aamuyöllä kahden aikaan ajelemaan Helsinki-Vantaalle ja kone lähti kuudelta. Lennot menivät välilaskun kautta hyvin, mutta todellakin epämukavuusalueella olin koko reissun ajan. Sevillaan saapuessa otimme taksin hostellille, jossa pääsimme heti huoneeseen. Aiemmin jo mietin mitäköhän siitä tulisi jos joutuisi asumaan sekahuoneessa seuraavat viisi viikkoa, mutta onnekseni pääsin huoneeseen joka jaettiin vain naisten kesken. Saimme myös tietää seuraavien viikkojen työajat ja vapaapäivät, jotka kaikki osuvat aina maanantaille ja tiistaille. Nyt oli vasta sunnuntai, joten seuraavat kaksi päivää saadaankin tutustua kaupunkiin. Eka päivä eli sunnuntai meni vähän sumussa, sillä itselleni oli aikamoinen shokki tajuta mihin on nyt oikein tultu. Kierreltiin kuitenkin Siruksen kanssa hieman lähialuetta, joka on aivan Sevillan keskustaa sillä hostelli on hyvällä paraatipaikalla keskellä kaikkea.

Näkymä huoneen ikkunasta suoraan Avenida Constitution -kävelykadulle

Lähellä hostellia sijaitseva ravintola Genova, joka osoittautui
todella hyväksi tapaspaikaksi

Maanantaina aamupalan jälkeen lähdettiinkin hostellilta kolme tuntia kestävälle kävelykierrokselle oppaan kanssa ja se onneksi oli englanniksi. Opas kierrätti meidät ehkä Sevillan keskustan tärkeimpien kohteiden kautta ja kertoi niiden historiasta. Paljon vielä jäi näkemättä, joten ei ole epäilystäkään mitä aktiviteettia vapaapäivinä keksiikään.

Sevillan läpi kulkeva Alfonso XIII:n kanaali

Opastettu kierros päättyi Plaza de Españaan, jossa on kuvattu mm. star wars-elokuvia

Keskiviikkona aamupäivällä alkaa työt ja odotan innolla pääseväni tutustumaan paremmin paikan työntekijöihin ja työtapoihin. Toivottavasti tämä koti-ikäväkin tästä laantuu kun pääsee päivärytmiin kiinni!





Sirus: Aloitin pakkaamaan päivää ennen lähtöä, aloittaen tärkeimmistä mitä ei paikan päällä ei pystyisi ostamaan. Yhteensä tavaroita kertyi käsimatkatavarakokoisen laukun ja repullisen edestä. Lähtö ei hirveästi jännittänyt, enemmän mietitytti elääkö tyttöystävä leipädieetillä seuraavat viisi viikkoa.
Lennot sujuivat hyvin ja lennon aikana tylsyyteen auttoi Idan ilme koneen kohdatessa turbulenssia. Perille päästyämme otimme taksin hostellille näyttämällä osoitteen kännykältä ja hokemalla si si.
Olimme päiväsaikaan perillä joten jätettyämme laukkumme hostellille jäi hyvin aikaa lähiympäristöön tutustumiseen. Kysyimme respasta suositteluja ravintoloista joka osottautui turhaksi sillä kyseinen ravintola oli ulos asti täynnä. Nälän pahentuessa päätimme mennä seuraavaan kivalta näyttävään tapasravintolaan, joka ei Sevillassa osoittaunut haasteeksi sillä täällä on ravintoloita joka nurkassa. Ravintolassa otimme tarjoilijan suosittelemat annokset joihin kuului mereneläväpaella, liha-annos ja tonnikala-annos. Ruoat sai tapaksina ja annoksina jotka jaoimme keskenämme. Hintaa ruoille ja viinille tuli n. 15e henkilöltä eli opiskelijanakin ei tarvitse tyytyä nuudeleihin (joita myös ostimme viereisestä marketista hätävaraksi).

Ykköspunkka ykkösmiehelle.

tonnikalamäsäytys

lihaunelma

mereneläväpaella

Hostellilla tutustuimme hieman työntekijöihin ja alkuperäisestä tiedosta poiketen sain kuulla että keittiössä ei hirveästi osata englantia joka on pieni haaste omalla olemattomalla espanjan kielen taidolla mutta Blanca vakuutti että pärjään varmasti eli seuraavan viiden viikon aikana keittiötoiminnan ohessa on tulossa espanjan intensiivikurssi.

Loppuilta meni punkassa makoillessa ja huoneen (dorm) täyttyessä muista vieraista tuli huomattua että ehkä pitäisi ottaa opetella myös koreaa. Huoneeni on kahdeksan hengen sekahuone, jossa asuu itseni lisäksi ujoja mutta kohteliaita korealaistyttöjä ja -poikia.