Sirus: Fiiliksiä

Ensimmäisenä päivänä sain tietää että kokki ei puhu ollenkaan englantia eikä kokilla ole mitään alan koulutusta ja hostellissa ei olekaan ammattikeittiötä vaan pieni luukku uunilla, irtoliedellä ja leikkelekoneella. Tämä tuli aika suurena yllätyksenä sillä aiemmin luvattiin ammattienglantia ja -keittiötä. Hostellin henkilökunta oli todella mukava ja kokki todella kärsivällinen. Päivät menivät leikatessa aamupalakinkkua, juustoa ja makkaroita, tehden kakkuja ja lihapullia, joiden reseptejä käänsin vihkoon suomeksi. Oli hauska huomata miten kaikki leikattiin samalla koneella puhdistamatta välissä ja jälkeen vain rätillä pyyhkäisten. Veitsellä leikattiin välillä metallipöytää vasten joka sai hiukset melkein tippumaan päästä. Baarin puolella lämpimät tapakset lämmitettiin mikrossa. Suurin osa ajasta meni seistessä työttömänä tai yksin keittiössä sillä hostellissa oli vain yksi kokki jonka vuorot menivät aika usein eri aikaan omien kanssa. Päivien kuluessa sain kuulla kokilta (google translaten avulla) että olen todella nopea oppija ja hyvä keittiössä, mikä harmitti sillä "keittiö" ei millään vastannut odotettua tasoa eikä hostellilla ole edes lupaa pyörittää oikeata ravintolaa.
Otin yhteyttä kv-koordinaattoriin joka otti yhteyttä Spain Internshipin pomoon. Sain pian sähköpostia jossa tarjottiin uutta paikkaa ja kävin viiden tähden Eme Catedral hotellissa haastattelussa, jossa minut pian haastateltiin ja toivotettiin tervetulleeksi. Hostellilla minulta kysyttiin päivittäin että olenko jäämässä ja kysyessäni välittäjäfirman pomolta että mitä sanon niin sain aina vain kuulla "don't tell them you're leaving. tell them your teacher is working on it. I will finish it tomorrow asap." Tätä sain kuulla kolme päivää. Espanjalaista vastuunvälttelyä? Pakko mainita muille vaihtoon lähtijöille että vaikka välitysfirma väittääkin että ei tarvitse osata espanjaa ja paikassa x puhutaan englantia, se todennäköisesti ei ole totta.
Viikon Espanjassa oltuani oli muuton aika. Hostellin henkilökunta (paitsi esimies joka ei enää seuraavina päivinä moikannut sanoessani että keittiö ei vastaa luvattua) pyysivät vielä että jäisin mutta paperit oli jo allekirjoitettu. Lupasin että tulen vielä käymään ja sain kuulla että jos en käy moikkaamassa niin etsivät minut.

Hostellilta lähdin hotellin toimistolle, missä tapasin "managerin". Allekirjoitin papereita mistä en ymmärtänyt mitään ja managerikaan ei puhunut englantia. Tämän jälkeen sain työtakin, housut ja essun sekä asunnon avaimet. Asunto sijaitsi joen toisella puolella n. 35-40min kävelymatkan päässä keskustasta. Kartan kanssa haahuilun jälkeen löysin perille ja vastassa oli kämppäkaveri Katarina (Kroatiasta) joka on myös hotellissa töissä. Hän esitteli kämppää ja pian selvisi että asunnossa oleva lämpöpuhallin ja patteri eivät toimi, eikä huonettani ole siivottu edellisen jäljiltä. Huoneessani ei myöskään ollut lakanoita tai edes peittoa, vain millin paksuinen päällysriepu (jota ei myöskään oltu pesty, levitettty vain sängyn päälle). Katarina oli iloinen saadessaan englantia puhuvaa seuraa ja kertoi viettäneensä ensimmäiset päivät asuntolassa yksin itkien, koska hänellä ei ole mahdollisuutta palata vielä kotiin moneen kuukauteen (rahat takaisin erasmukselle). Hän oli tullut tekemään vaihtoon SI kautta esimiestason journalismiharjoittelua ja se oli osoittautunutkin siivoustöiksi ja aspatehtäviksi hotellin respassa. Asiasta on kerrottu managerille aiempien ja nykyisten asukkaiden toimesta, mutta rouvaa ei kuulemma kiinnosta.
Tämän jälkeen lähdin suorittamaan ensimmäistä työpäivää. Keittiön henkilökunta esittelivät itsensä ja selvisi että "tutor" eli ohjaajat Fran (keittiömestari) ja Sara (seuraava keittiömestarista) eivät osanneet englantia. Keittiössä oleva Samuel onneksi osasi jonkin verran, ja aloitin päivän pilkkomalla makkaraa pitsaan ja porkkanaa, kesäkurpitsaa sekä parsaa muihin ruokiin.Tämän jälkeen vakuumoin 3h eri aineksia. Keittiön ja talon eri alueita oli vaikea oppia sillä ne kerrottiin vain espanjaksi ja jokaisella työntekijällä on eri tapa lausua näitä (eri murteet?).  Loppupäivästä pääsin pitsauunille missä harjoittelin pitsan tekoa välillä sivusta seuraten. Loppuillasta kuulin kun Samuel puhui minusta "si si comprende rapido" eli tein varmaan jotain oikein. Samuelin vauhtiin verraten olo oli kyllä hieman hyödytön. Espanjassa työvuorot ovat 4h ja 4h tai 8h, mutta pyysin jälkimmäistä sillä suurin osa tauosta menisi kävelemiseen jos haluaisin käydä kotona. Tämän takia työvuoroni sijoittuvat 16-00 ja noin kahdeksan tai yhdeksän maissa on 20min tauko. Työ on todella nopeatempoista joten tauko tuntuu kuluvan sekunneissa. Päästyäni keskiyöllä kävelin suoraan kotiin nukkumaan sillä oli jo kuudes työpäiväni sekä myöhä. Päästyäni huoneesseeni tämä oli muuttunut jääkaapiksi, sillä talo on todella vanha ja vetoinen ja jostain syystä talo on sisältä kylmempi kuin ulkoa. Nukuin ensimmäisen yön housut, kaksi tpaitaa ja pitkähihainen päällä takin alla ja heräsin keskellä yötä siihen että olen jäässä.

Toisena päivänä ennen töitä kävin ostamassa lakanat ja viltin. Töissä tein pitsakastiketta, pyörittelin croquetteja ja sain vähän harjoitella pitsojen tekemistä. Taikinan käsittely vaatii harjoittelua.

Pizzauuni 

Asuntolassa yöllä heräsin taas jäätymiseen, eikä iso vilttikään riittänyt vaatteiden lisäksi sillä sisälämpötila oli tippunut yhteentoista asteeseen aamuyöllä. Mutta kuulin Suomesta että se on kuulemma ihan normaalia täällä.
Tänään vietän toista vapaapäivää ja kirjoitan blogia vihdoin päästessäni tietokoneen kanssa wifin ääreen. Tähänastisen kokemuksen perusteella vaihto on tuntunut lähinnä työleiriltä, jossa minua pompotellaan paikasta toiseen yhteyshenkilöiden kauheasti minun tai muiden harjoittelijoiden oloista välittämättä. Odotan kuitenkin jatkoa ja toivon, että pääsen oppimaan jotakin uutta.

Hummeripastaa Sevillan toisiksi parhaassa italialaisessa

ps. Sevilla on kaunis kaupunki