Lähtömainingit ja ensimmäiset päivät

Tänne matkablogiin siis kirjoittelee yhteisesti ja erikseen horaca-alan perustutkintoa opiskelevat Ida ja Sirus. Suuntana on Espanjan Sevilla, jossa tulisi suorittaa viiden viikon mittainen työssäoppimisjakso paikallisen hostellin tapas-ravintolassa.

Ida: Vielä viikkoa ennen lähtöpäivää ei oikein käsittänyt, että oikeasti on lähdössä. Pakkaamaankin aloitin vasta edeltävänä iltana, kun oli jo pakko vaikka ei ollut käsitystäkään siitä minkälaista varustusta kannattaisi ottaa mukaan?? Talvitakin suosiolla jätin ottamatta mukaan (katsotaan oliko tämä idea sitten hyvä kun palataan takaisin joulukuun puolella...). 

      Missään reissussa ei ole tullut oltua kahta viikkoa enempää, varsinkaan näin kaukana ja lentomatkan päässä. Ennen tätä lentokertoja on kerääntynyt vain yksi vuosia sitten, joten jännitys sitäkin kohtaan vain kasvoi. Ennen lähtöä jännitti enemmänkin se lentomatka kuin itse työssäoppiminen.

Lähdimme sunnuntaina aamuyöllä kahden aikaan ajelemaan Helsinki-Vantaalle ja kone lähti kuudelta. Lennot menivät välilaskun kautta hyvin, mutta todellakin epämukavuusalueella olin koko reissun ajan. Sevillaan saapuessa otimme taksin hostellille, jossa pääsimme heti huoneeseen. Aiemmin jo mietin mitäköhän siitä tulisi jos joutuisi asumaan sekahuoneessa seuraavat viisi viikkoa, mutta onnekseni pääsin huoneeseen joka jaettiin vain naisten kesken. Saimme myös tietää seuraavien viikkojen työajat ja vapaapäivät, jotka kaikki osuvat aina maanantaille ja tiistaille. Nyt oli vasta sunnuntai, joten seuraavat kaksi päivää saadaankin tutustua kaupunkiin. Eka päivä eli sunnuntai meni vähän sumussa, sillä itselleni oli aikamoinen shokki tajuta mihin on nyt oikein tultu. Kierreltiin kuitenkin Siruksen kanssa hieman lähialuetta, joka on aivan Sevillan keskustaa sillä hostelli on hyvällä paraatipaikalla keskellä kaikkea.

Näkymä huoneen ikkunasta suoraan Avenida Constitution -kävelykadulle

Lähellä hostellia sijaitseva ravintola Genova, joka osoittautui
todella hyväksi tapaspaikaksi

Maanantaina aamupalan jälkeen lähdettiinkin hostellilta kolme tuntia kestävälle kävelykierrokselle oppaan kanssa ja se onneksi oli englanniksi. Opas kierrätti meidät ehkä Sevillan keskustan tärkeimpien kohteiden kautta ja kertoi niiden historiasta. Paljon vielä jäi näkemättä, joten ei ole epäilystäkään mitä aktiviteettia vapaapäivinä keksiikään.

Sevillan läpi kulkeva Alfonso XIII:n kanaali

Opastettu kierros päättyi Plaza de Españaan, jossa on kuvattu mm. star wars-elokuvia

Keskiviikkona aamupäivällä alkaa työt ja odotan innolla pääseväni tutustumaan paremmin paikan työntekijöihin ja työtapoihin. Toivottavasti tämä koti-ikäväkin tästä laantuu kun pääsee päivärytmiin kiinni!





Sirus: Aloitin pakkaamaan päivää ennen lähtöä, aloittaen tärkeimmistä mitä ei paikan päällä ei pystyisi ostamaan. Yhteensä tavaroita kertyi käsimatkatavarakokoisen laukun ja repullisen edestä. Lähtö ei hirveästi jännittänyt, enemmän mietitytti elääkö tyttöystävä leipädieetillä seuraavat viisi viikkoa.
Lennot sujuivat hyvin ja lennon aikana tylsyyteen auttoi Idan ilme koneen kohdatessa turbulenssia. Perille päästyämme otimme taksin hostellille näyttämällä osoitteen kännykältä ja hokemalla si si.
Olimme päiväsaikaan perillä joten jätettyämme laukkumme hostellille jäi hyvin aikaa lähiympäristöön tutustumiseen. Kysyimme respasta suositteluja ravintoloista joka osottautui turhaksi sillä kyseinen ravintola oli ulos asti täynnä. Nälän pahentuessa päätimme mennä seuraavaan kivalta näyttävään tapasravintolaan, joka ei Sevillassa osoittaunut haasteeksi sillä täällä on ravintoloita joka nurkassa. Ravintolassa otimme tarjoilijan suosittelemat annokset joihin kuului mereneläväpaella, liha-annos ja tonnikala-annos. Ruoat sai tapaksina ja annoksina jotka jaoimme keskenämme. Hintaa ruoille ja viinille tuli n. 15e henkilöltä eli opiskelijanakin ei tarvitse tyytyä nuudeleihin (joita myös ostimme viereisestä marketista hätävaraksi).

Ykköspunkka ykkösmiehelle.

tonnikalamäsäytys

lihaunelma

mereneläväpaella

Hostellilla tutustuimme hieman työntekijöihin ja alkuperäisestä tiedosta poiketen sain kuulla että keittiössä ei hirveästi osata englantia joka on pieni haaste omalla olemattomalla espanjan kielen taidolla mutta Blanca vakuutti että pärjään varmasti eli seuraavan viiden viikon aikana keittiötoiminnan ohessa on tulossa espanjan intensiivikurssi.

Loppuilta meni punkassa makoillessa ja huoneen (dorm) täyttyessä muista vieraista tuli huomattua että ehkä pitäisi ottaa opetella myös koreaa. Huoneeni on kahdeksan hengen sekahuone, jossa asuu itseni lisäksi ujoja mutta kohteliaita korealaistyttöjä ja -poikia.