Ida: Neljä viikkoa takana

Neljä viikkoa takana ja enää yksi vajaa edessä!! Päivät on toisaalta mennyt ihan supernopeeta töiden takia sillä yleensä töiden jälkeen en ole jaksanut lähteä kauhean kauas hostellista ja illat on mennyt jalkoja ja mieltä lepuutellessa...

Nyt ajattelin kuitenkin kertoa enemmän paikasta, jossa olen. Suoritan siis työssäoppimisen Sevillan keskustassa sijaitsevan TOC Hostellin tapasbaarissa. Majoitun myös samaisessa hostellissa jaetussa "girls only" -huoneessa. Työpäivät ovat keskiviikosta sunnuntaihin joko 8h tai kahden vuoron pätkissä alkaen klo 10-15 ja 20-23 tai 17-20. Tätä muutaman tunnin väliä ehdin ihmettelemään monesti ennen kuin joku sanoi että se väli on tarkoitettu syömiseen ja perheen kanssa olemiseen. Joku voi nyt minua avartaa hieman ja kertoa onko tälläistä Suomessa? Aika hankalalta se kuulostaa jos miettii työmatkoja tai ylipäätään sitä että tuntuu siltä kuin olisi koko päivän vain töissä.

Töissä olen saanut tehdä tai ainakin kokeilla kaikkea, paitsi annosten kokoamista poislukien jälkiruoat. Pääasiassa kuitenkin olen ottanut tilauksia pöydästä ja tiskiltä, tehnyt erikoiskahveja ja kaatanut juomia, täyttänyt varastoja, toiminut kassalla ja bongannut, blokannut ja yleisesti siistinyt paikkoja ja tietysti tiskannut. Muutamia kertoja olen myös ollut mukana sulkemassa baaria. Yleensä hoidan englanninkielisten asiakkaiden pöydät, mutta joskus myös espanjankielisten. Sehän on yleinen olettamus että espanjalaiset ovat kovaäänistä kansaa ja totta se onkin, mutta tiskillä heitä palvellessa ei uskoisi. Hyyyvin monet supisevat tilauksensa omaan leukaansa ja kolmannen "Que? Perdon?" kysymyksen jälkeen ja puoliksi tiskilla maaten asiakasta kohden he saavat suunsa auki kunnolla. Ekalla viikolla ajattelin että ongelma oli vain omissa korvissa ja ymmärryksessä, mutta ei. Itseluottamus ja rohkeus on kyllä kasvanut tällä reissulla sillä kyllä niitä asiakkaita tulee silti palvella tai ainakin yrittää. Hauskimmat kokemukset on tullut silloin kun olen kahdestaan paikan kokin kanssa (ei puhu sanaakaan englantia) ketä ei suostu hoitamaan asiakaspalvelua muuten kuin tiskiltä. Kun on eteen osunut täysin espanjankielinen perhe ja vastaan on tullut jotain mitä en ymmärrä niin kokki heittää avustuksia huutaen tiskin takaa ja sillä sitten yritän hoitaa tilanteen.
Neljännellä viikolla eli viime viikolla vastaan tuli myös ensimmäinen suomalainen porukka ja ilmoitin heti että minä hoidan tämän! Neljä viikkoa kun on käyttänyt töissä pelkästään englantia ja espanjaa niin osoittautuikin todella vaikeaksi löytää oikeat sanat palvella heitä omalla äidinkielellä! Hullua.

Viime viikolla muut työntekijät leikkelivät kinkkuja fileointiveitsellä ja sain hieman kokeilla. Se osoittautuikin todella vaikeaksi ja työkaveri totesikin että minun pitäisi ostaa oma huonompi kinkku ja harjoitella sillä ekaksi eikä tällä parhaalla serranokinkulla. Nyökyttelin takaisin että juu heti tänään käyn hakemassa.

Suomeen verrattuna meininki onkin täällä hieman erilaista, mitä osasinkin odottaa. Suomessa ollaan niin tarkkoja hygieniasta, säädöksistä ja alkoholilaista että teki välillä pahaa jopa katsoa kun toinen työntekijä teki rommikolaa ja kaatoi rommia vapaalla kaadolla melkein puoleen lasiin. Muille kun on selittänyt Suomen alkoholilaista niin olen saanut vastaukseksi naurua ja lukemattomia kysymyksiä että viihdynkö Suomessa ja olenko onnellinen (:DD). Täytyy kuitenkin sanoa että täällä olen tajunnut miten hyvä maa Suomi toisaalta onkaan.

Tässä tälläinen nopea tekstioksennus maanantain kunniaksi ennen töitä. Vielä on edessä tämä kuudes työpäivä putkeen, huominen vapaapäivä ja viimeinen kolmen päivän työrutistus ennen kotiinpaluuta, can't wait. Adios!